Le Contesse, unelma täydellisestä proseccosta

Wineworld Finland / Ajankohtaista  / Le Contesse, unelma täydellisestä proseccosta

Le Contesse, unelma täydellisestä proseccosta

Muistojen ja tunteiden kuvaileminen ei aina ole helppoa – etenkään kun molempia on niin paljon, ettei oikein tiedä, mistä aloittaa. Mutta haluan silti jakaa tarinani, kertoa viinitilastani ja elämästäni.

Olen Loris Bonotto, Le Contesse -viinitilan omistaja vuodesta 1976. Sukunimeni taustalla on latinankielinen sana Bonu, joka tarkoittaa hyväluonteista ja viisasta. Nimestämme löytyy mainintoja jo vuodelta 1300, Venetsian tasavallan ajalta. Historioitsija Marcella Frangipane on löytänyt nimellemme myös toisen merkityksen, josta pidän erityisen paljon: Bonu tuo hyvää onnea perheeseen, jonka luo se menee. Kun Bono-nimeen lisättiin Otto, joka tarkoitti longobardiksi (Odan) omistajaa, syntyi Bonotto. Perheeni juuret paikantuvat todennäköisesti Alppien ja Venetsian liepeille. He asettuivat sinne viljelemään maata ja muokkaamaan siitä hedelmällistä/viljavaa sekä maatalouteen ja karjankasvatukseen soveltuvaa.

Jo 1600-luvulla oli mahdollista ostaa maata 40 dukaatin (eli 248 liiran) arvoisella 70 hehtolitran tynnyrlllä.  Tarhoilla köynnökset kasvoivat hyvin perinteikkäässä Tirella-vinoneliömuodostelmassa, jonka nimeksi tuli vuonna 1860 Bellussera, Tezze di Piaven kylässä eläneen Bellussin perheen mukaan. Nykyään sidontatapaa kutsutaan Silvoz-nimellä. Tarhoilla kasvoi Marzemino-, Recandina-, Rabosa- ja Pignola-rypäleitä. Rypäleet kerättiin tynnyreihin, joissa niitä keitettiin mehuksi 6–8 päivän ajan. Sen jälkeen niistä puristettiin mehu. Vähintään 4 miestä työskenteli aina yhden tynnyrin kanssa. Viiniä tuotettiin lähinnä henkilökohtaisiin tarpeisiin, mutta sitä myytiin hieman myös Venetsian baareissa.

Muistan hyvin Vincenzo-isoisäni sekä isoäitini Genoveffan, tuon tiukan naisen, joka pyöritti perheen arkea ja viinitilaa. Vittorio Veneton taistelussa ritariksi lyöty isoisäni taisteli ensimmäisen maailmansodan etulinjassa, ja nuo kokemukset auttoivat häntä löytämään itsensä. Hänen sanansa ja tarinansa kuuluivat elinvoimaisina kouluissa aina hänen kuolemaansa, 1980, asti.

Pienikokoinen äitini on 91-vuotias. Silti hän pyöräilee yhä liki päivittäin tapaamaan minua espressokupillisen äärellä. Äiti on aina ollut todellinen lady. Kaunis, hyvin pukeutunut nainen, jolla oli nuorena paljon salaisia rakastajia. Mutta kun hän eräänä päivänä Conegliano Benessä tapasi Pietron, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pietro toi äidin San Polo di Piaven kylään.                         Siitä lähtien äiti omistautui viinitarhoilla työskentelylle, vaikka kävikin yhä mielellään kivoissa ja hienoissa tapahtumissa sekä matkusti ympäri maailmaa.

Äiti muistaa yhä tuon lokakuun toisen päivän, jona synnyin keskelle sadonkorjuuta. Viinitarhoilla kasvaminen todennäköisesti sytytti minussa kipinän viiniin. Isäni Pietro oli vaitelias mies, kova tekemään töitä ja aina valmis auttamaan muita. Syöpä vei hänet melko varhain. Tänä päivänä hän olisi kukaties ylpeä kaikesta, mitä olen saavuttanut – etenkin kun olen saavuttanut ne hänen oppiensa ja rohkaisunsa ansiosta.

Isä auttoi minua toteuttamaan haaveeni ostamalla minulle palan maata, joka tuohon aikaan oli arvokasta. Maatilkun olivat aikoinaan omistaneet venetsialaiset Tiepolon kreivittäret. Perustin viinitilan vaimoni kanssa vuonna 1976. Tuolle maapalaselle istutimme ensimmäisen tarhamme Bellussera-metodilla. Tänä päivänä pidämme tästä historiallisesta viinitarhasta erityistä huolta. Jos tulet käymään meillä, viemme sinut kävelylle tarhalle.

Teknologia on kiehtonut minua pienestä lähtien. Jos minusta ei olisi tullut viinintekijää, olisin melko varmasti mekaanikko. Koneet, moottorit ja teknologia innostavat minua melkein yhtä lailla kuin köynnökset. Viiniemme menestyksen salaisuus on innovatiivinen teknologia yhdistettynä elinvoimaisiin perinteisiin. Valmistuin kandidaatiksi Oderzossa ja enologian maisteriksi Coneglianossa, kuningas Vittorio Emanuele II:n vuonna 1876 perustamassa G.B. Cerletti -koulussa, joka on Italian suosituimpia viiniopinahjoja.

Isälläni oli pikkuinen viinitila ja kaksi sementtistä käymisastiaa. Hän myi valko- ja punaviiniä tukkuihin. Tarhoilla kasvoi Carmenèrea, Pinot Biancoa ja Chardonnayta. Itse aloin tuottaa kuohuviiniä perinteisellä menetelmällä Pinot Bianco- ja Chardonnay-rypäleistä sekä pirskahtelevaa chardonnayta charmat-menetelmällä.

Kuohuviiniä oli saatavilla vähän, mutta huomasin heti asiakkaiden arvostavan ja haluavan sitä lisää. Prosecco sai alkunsa juuri Coneglianossa. Ajoin ystävieni kanssa Coneglianon kukkuloille kuulemaan lisää tästä viinistä, josta oli muutamassa vuodessa tullut yksi suosituimmista aperitiiveista.

Rakastan kokeiluja sekä viinin käyttämistä ja kypsyttämistä terästankeissa: nautin puhtaudesta ja siitä, ettei viini menetä luonnollista tuoksuaan ja makuaan.

Jo ensimmäisten vuosien aikana syntyi poikani Davide, pikkumies täynnä energiaa.  Ostin pienen kuorma-auton ja pullotuslinjaston, ja ajoin ympäri italiaa tynnyreiden ja pullojen kanssa. Se oli uuvuttavaa, ja tuotannosta huolehtiminen ja rekan lastaaminen jäivät usein Luiginan kontolle. Aikaa ei ollut hukattavaksi, koska halusin elättää perheeni ja pitää liiketoiminnan käynnissä.

Ennen kuin toinen poikamme Fabio syntyi, hankimme toisen ja kolmannen viilennettävän terästankin. Kun tankkien määrä meillä lisääntyi, tarvitsimme niille omaa tilaa. Lisäksi palkkasimme ensimmäisen työntekijämme. 1990-luvulla hankimme toisen kuorma-auton ja pystyimme jo pullottamaan 800 000 pulloa.

Heti kun yrityksemme lähti pyörimään hyvin, aloitin viinien viennin ulkomaille. Kävinkin iltaisin kielikursseilla ja viikonloppuisin opiskelin kieliä itse. Minulle kertyi mukavia kokemuksia eri maista.

Intohimoisesti ja sitkeästi toteutin visiotani: halusin tehdä täydellistä proseccoa omista rypäleistämme. En olisi kuuna päivänä päässyt näin pitkälle ilman vaimoani. Hän on ainutlaatuinen nainen. Jos hän olisi elänyt toisella vuosisadalla, hänestä olisi voinut tulla ihailtu johtaja tai kuningatar. Vaimoni on ollut elämäni suurin tuki. Rakensimme yrityksestämme menestystarinan samalla kun kasvatimme kaksi poikaamme. Tänä päivänä olemme erityisen ylpeitä lapsenlapsistamme, jotka työskentelevät yrityksessämme.

Minusta tuli viinintuottaja, koska uskoin siihen vankasti – ja halusin tehdä laadukasta proseccoa ihmisille ympäri maailman.

 

Le Contesse- kuohuviinit Alkossa

Teksti & kuvat: Le Contesse

Käännös: Sanna Pöyry